✟ Bareld fan Lycan

FLA2

Photo provided by Stal Okkema
Horse on it has no affiliation with the fictional information shown on this page!

---

VH13-040-0613

Nimi: Bareld fan Lycan
Kutsumanimi: Bareld
Syntymäpäivä: 26.08.2012

Sukupuoli: ori
Säkäkorkeus: 164 cm
Väri: musta
Rotu: friisiläishevonen

Painotus: valjakkoajoratsastus
Taso: vaativa

Omistaja: Terhi VRL-01403

Sukupolvet: 3
Isä: Bessel fan Lycan FLA3
Emä: Klaske fan Lycan FLA3

---

Palkinnot

FLA2 - 11.01.2020
16 + 20 + 9 = 45p.

---

Ominaisuuspisteet

virtuaalihevoset.net/virtuaalihevoset/hevonen/VH13-040-0613/porrastetut

---

Sukutaulu

Isälinja: Bessel fan Lycan - Bertus fan Lycan - Bokkie fan Vever
Emälinja: Klaske fan Lycan - Klasje fan Lycan - Kim fan Vever

3-polvinen sukutaulu

---

Jälkeläiset

15.10.2012 - tamma - Ellekje fan Lycan - KTK-III, FLA1

---

Päiväkirja

11.01.2020 © VRL-01403

Olin juuri viettänyt pari tuntia toimistossa paperitöiden parissa ja nyt oli ihanaa kävellä ulkona auringon valaiseman huurteisen tallipihan läpi. Ohittaessani erään karsinan huomasin, että Minna oli siivoamassa sitä. Pysähdyin ja huikkasin hänelle: "Hei, lähdetkö mun kanssa hakemaan Timpen ja Bareldin tarhasta?". Vastaus oli tietysti kyllä, olihan Bareld yksi Minnan lempihevosista. Juttelimme niitä näitä matkalla ja pian saavuimme perille, jossa orit huomasivat meidät ja tulivat ravaten portille. Näiden kahden kanssa ei ikinä tarvitse murehtia saako ne helposti kiinni vai ei, sillä ne ovat aina innoissaan mahdollisuudesta päästä töihin. Tai ehkä ne odottavat pääsyä karsinaan syömään herkkuja...

Talutimme orit hoitopaikalle ja koska ne olivat käytännössä puhtaita ei niiden harjaamisessa kestänyt kauan. Timpe on joskus hankala kavioita puhdistaessa, mutta tänään sekin onnistui ongelmitta. Bareld puolestaan on aina ollut helppo ja varsinkin Minnan käsissä se on varsinainen nallekarhu. Valjastimme orit kärryn eteen ja olin vielä eilen ajatellut treenata niiden kanssa kentällä. Päivä oli kuitenkin niin kaunis, että olisi hullua olla lähtemättä maastolenkille! Kysyin lähteekö Minna mukaan ja jälleen yllättämättä vastaus oli kyllä. Nousimme siis molemmat kärryn kyytiin ja suuntasimme pois tallialueelta. Molemmilla oreilla vaikutti olevan reilusti virtaa ja pian pyysinkin niitä nostamaan ravin. Parivaljakon tasaista kavioiden kopsetta lukuunottamatta oli hiljaista ja nautimme kaikki tästä hiljaisuudesta ja luonnon kauneudesta.