Eabel fan Lycan | virtuaalihevonen

✟ Eabel fan Lycan

virtuaalihevonen | fictional horse

FLA2

Photo provided by Stal Okkema
Horse on it has no affiliation with the fictional information shown on this page!

VH13-040-0216

Nimi: Eabel fan Lycan
Kutsumanimi: Eabel
Syntymäpäivä: 02.07.2010

Sukupuoli: tamma
Säkäkorkeus: 165 cm
Väri: musta
Rotu: friisiläishevonen

Painotus: kouluratsastusratsastus
Taso: helppo A

Omistaja: Terhi VRL-01403

Sukupolvet: 3
Isä: Braalt fan Lycan FLA3
Emä: Eedwer fan Lycan FLA3

Palkinnot

FLA2 - 08.02.2020
16 + 20 + 9 = 45p.

Ominaisuuspisteet

virtuaalihevoset.net/virtuaalihevoset/hevonen/VH13-040-0216/porrastetut

Sukutaulu

i. Braalt fan Lycan FLA3		e. Eedwer fan Lycan FLA3
ii. Brant fan Lycan FLA3	ie. Michje fan Lycan FLA3	ei. Dieuwer fan Lycan FLA3	ee. Ethel fan Lycan FLA3

Isälinja: Braalt fan Lycan - Brant fan Lycan - Hillebrant
Emälinja: Eedwer fan Lycan - Ethel fan Lycan - Ethelgerd

3-polvinen sukutaulu

Jälkeläiset

26.09.2010 - tamma - Eabichje fan Lycan - KTK-II, FLA1

Päiväkirja

Eabel oli kahden vapaapäivän jäljiltä kuin minä hetkenä tahansa räjähtävä ruutitynnyri. Se oli jo tallissa käyttäytynyt kuin viimeisen päälle viritetty urheiluauto, jonka moottori karjui. Eabelia käsitellessä tuli ihan sellainen fiilis, että siinä narun päässä olisi ollut joku isompikin hevosori. Oikeastihan siinä oli tamma. Tamma, joka yleensä on ihan suhteellisen rauhallinen kaveri. Nämä vapaapäivät ei kyllä sopineet Eabelille sitten lainkaan. Olin päättänyt, että lähtisin tamman kanssa maastolenkille ja varautunut tosiaan siihen, ettei mitään maisemia ehditty katsella.

Maastolenkki oli alusta asti teemaa supervauhdikas. Eabelin käyntiaskeleet olivat sellaista kengurumaista loikintaa. Sen korvat olivat tötteröinä hörössä ja sieraimet valtavan leveinä aukkoina turvassa. Raviin ei tätä hevosta tarvinnut patistaa laisinkaan. Periaatteessa riitti, että nojasit sentin eteenpäin niin allasi oli jo reippahasti etenevä ratsu. Eabel kopsutteli menemään innosta pakahtuen soratiellä. Huimapää kun olen, otin toisella ravipätkällä myös hieman laukkaa. Siinä meinasi kyllä minunkin kaltaisen raikulin sielu valahtaa kalpeaksi, kun Eabel otti ja lähti. Saatoin tuntea, kuinka tamma nosti etujalkojaan korkealle ja oikein kuopi ilmaa allaan. Etenimme koko sen pitkän pätkän kevyessä laukassa, mikä oli kovin virkistävää meille molemmille. Loppumatkasta allani tyytyväisesti pärskivä tamma ei ollut laisinkaan väsynyt, mutta hieman se ehkä malttoi enemmän kuunnella. Todennäköisesti Eabelin kanssa ei tällaisia täyslepopäiviä kovinkaan usein kannata pitää vaan mieluummin sitten ainoastaan kevennyspäiviä tai keksisi jotakin muuta liikuntamuotoa. Tämä nelijalkainen nimittäin tulee seinistä läpi, jos se saa ladattua akkujaan liikaa.