Gatske | virtuaalihevonen

✟ Gatske

virtuaalihevonen | fictional horse

KTK-II, VIR MVA Ch, FLA2

Photos provided by Friesenstal Reuselinkhof
Horse on them has no affiliation with the fictional information shown on this page!

VH13-040-0001

Nimi: Gatske
Kutsumanimi: Katti
Syntymäpäivä: 22.05.2009

Sukupuoli: tamma
Säkäkorkeus: 161 cm
Väri: musta
Rotu: friisiläishevonen

Painotus: kouluratsastusratsastus
Taso: vaativa B (valjakkoajo: vaativa)

Omistaja: Terhi VRL-01403

Sukupolvet: 0
Isä: Thije
Emä: Lemkje

Palkinnot

KTK-II - 15.10.2014
17 + 19 + 18 + 17 = 71p.
Champion - 30.08.2016
VIR MVA Ch - 20.10.2018
FLA2 - 20.02.2020
10 + 20 + 15 = 45p.

Ominaisuuspisteet

virtuaalihevoset.net/virtuaalihevoset/hevonen/VH13-040-0001/porrastetut

Sukutaulu

i. Thije evm		e. Lemkje evm
ii. Sibbele evm	ie. Weike evm	ei. Jaakle evm	ee. Teunisje evm

Jälkeläiset

05.10.2014 - ori - Ottig fan Lycan - KTK-II
15.10.2018 - ori - Grytzen van Khim - KTK-II, Champion
07.02.2020 - ori - Benny v.d. Khim - KTK-III, Champion, FV2
29.07.2009 - tamma - Hearkje fan Lycan - KTK-II, VIR MVA Ch, FLA1

Sukuselvitys

Thije on 165 cm korkea, musta friisiläishevosori, jonka ollessa nuori kukaan muu kuin sen kasvattaja ei uskonut, että orvoksi jäänyt rääpäle voisi millään kasvaa ja kehittyä hienoksi jalostusoriksi. Kaikkien mielestä pieni ori olisi pitänyt myydä pois heti kun mahdollista, mutta Thijen kasvattaja ei kuunnellut heitä. Hän piti orin itsellään, kasvatti ja koulutti sen vuosikymmenien aikana keräämillään taidoilla ja kuinka ollakaan, muiden haukkumasta rääpäleestä kuoriutui yksi rodun hienoimmista. Thije osoitti muut vääräksi tullessaan valituksi ensimmäisessä orinäyttelyssään nuorten orien parhaaksi ja ollessaan seuraavien vuosien aikana yksi halutuimmista jalostusoreista.

Sibbele oli 166 cm korkea, musta friisiläishevosori, joka menestyi vaativissa kouluratsastusluokissa ja nautti esiintymisestä vielä vanhana herrana. Se sai Sport-arvonimen helposti ja voitti rodun koulumestaruuden kolme vuotta peräkkäin.

Weike oli 162 cm korkea, musta friisiläishevostamma, joka oli erinomainen emä varsoilleen. Se kuitenkin menehtyi synnyttäessään viidettä varsaansa, joka ei siksi päässyt nauttimaan emänsä hoivasta sisarustensa tavoin.

Lemkje on 163 cm korkea, musta friisiläishevostamma. Se on saanut kaksi varsaa, Gatsken ja toisen tamman, ja vaikka molemmat ovat erinomaisia rotunsa edustajia, ei Lemkjeä aiota varsottaa enempää. Se nimittäin osoittautui melko hankalaksi emäksi jo ensimmäisen varsan kanssa, mutta sen omistajat päättivät yrittää uudestaan, jos tilanne olisikin helpompi toisella kertaa. Se oli kuitenkin pahempi. Hyvä uutinen on se, ettei tämä luonteenpiirre ole siirtynyt Lemkjen varsoille ja niiden varsoille.

Päiväkirja

Istuskelin Katin selässä täysin kaikkeni antaneena. Allani oleva ratsu teki samoin, mutta vain seisoma-asennossa. Me molemmat tuijottelimme tyhjyyteen. Olimme siis todennäköisesti varsin viisaan näköisiä ulkopuolisen silmin. Olin ratsastanut tasan tunnin Kattita, ja tämä treeni oli heittämällä yksi rankimpia, joita olen ikinä hevosen kanssa suorittanut. Tämä Katti-tamma on äärettömän vahva niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sen fyysisen voiman vielä joten kuten handlaa, mutta Katin kaltaisen jästipään kanssa on aivan turha lähteä kinaamaan yhtään mistään. Siitä ei tule lasta eikä sitä kuuluisaa.

Katti oli jo alkuverryttelyissä tehnyt selväksi, että tänään sitten joutuu selässä tekemään töitä. Minunkin kylmänrauhallisen viilipytyn kaltaisen henkinen kantti nosti karvojaan pystyyn ja sai vilunväreitä Katin rajusta käytöksestä. Se tuntui jokaisella askeleella vaativan vain enemmän ja enemmän. Välillä minusta tuntui, että jos tein pienenkään virheen selässä tai sellaisen toimenpiteen, mistä Katti nyt ei vain sattunut pitämään, sain kuulla kunniani. Tällaisessa tilanteessa peruutimme useamman askeleen taaksepäin edistymisessämme, ja sain aloittaa taas uudestaan tien raivaamisen tämän tamman suosioon.

Pidin kuitenkin pintani, vaikka paljon se verotti ja välillä tuntui, ettei onnistumista tulisi millään. Aluksi Katti tuntui täysin kuurolta pohkeelle ja se suorastaan makasi toista ohjaa vasten. Aivan viimeisillä minuuteilla ennen kuin olin luovuttaa totaalisesti, Katti lähti toimimaan itsenäisesti sen verran, että minä pystyin niinä harvoina hetkinä keskittyä pelkästään siihen itse ratsastamiseen. Selvittiin kuitenkin loppuun asti ilman luovuttamisia kummankaan puolelta. Meistä molemmista huomasi, että olimme totaalisen puhki. Olisi varmaan päässyt helpommalla, mutta Katilla selvästi on ajatustapana tällainen vaikeimman kautta ja läpi harmaan kiven.