✟ Roemer fan Lycan

FLA2

Photo provided by Friesenstal Reuselinkhof
Horse on it has no affiliation with the fictional information shown on this page!

---

VH13-040-0619

Nimi: Roemer fan Lycan
Kutsumanimi: Roemer
Syntymäpäivä: 07.08.2012

Sukupuoli: ori
Säkäkorkeus: 168 cm
Väri: musta
Rotu: friisiläishevonen

Painotus: kouluratsastusratsastus
Taso: vaativa A

Omistaja: Terhi VRL-01403

Sukupolvet: 3
Isä: Robyn fan Lycan FLA3
Emä: Abbe fan Lycan FLA3

---

Palkinnot

FLA2 - 20.02.2020
16 + 20 + 9 = 45p.

---

Ominaisuuspisteet

virtuaalihevoset.net/virtuaalihevoset/hevonen/VH13-040-0619/porrastetut

---

Sukutaulu

Isälinja: Robyn fan Lycan - Ridzert fan Lycan - Rimke fan Voorster
Emälinja: Abbe fan Lycan - Aggie fan Lycan - Aikje fan Voorster

3-polvinen sukutaulu

---

Jälkeläiset

16.10.2012 - tamma - Mintsje fan Lycan - FLA2

---

Päiväkirja

17.11.2019 © VRL-10878

Roemer on tämän tallin ehdoton kärkinimi, mitä tulee hankalaan käsittelemiseen maastossa. Oriahan ei kuka tahansa ratsasta muutenkaan, mutta maastoon sen selkään lähtee valehtelematta vain kaksi tiettyä ratsastajaa eikä ketkään muut. Roemer saa suuhunsa ennen maastolenkkiä poikkeuksetta varsin vahvan vipuvaikutteisen kimblewick-kuolaimen leukahihnalla. Aikaisemmin olemme kokeilleet maastossa myös hieman hellempää kuolainta, mikä muuten on käytössä sitten aidatulla alueella. Tilanne hellällä kuolaimella on eskaloitunut siihen, että Roemer vie ja ratsastaja vikisee 100-0. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että siinä voi tulla pupu pöksyyn hurjapäälläkin.

Yleensä yritämme matkaan ottaa myös kaverin, jolta löytyy järkeä enemmän kuin sankariltamme Roemerilta. Toisinaan olemme saaneet ihan hyviäkin tuloksia tällä tavalla. Roemer ehkä aavistuksen rauhoittuu. Joskus tosin hevoskaveri on vain pahentanut tilannetta, kun kilpailuhenkinen Roemer on äkännyt, että nyt se kaveri on tulossa ohi. Kaverin valinnassa ollaan siis erittäin tarkkoja, koska ketä tahansa ei voi mukaan ottaa, jotta vältytään ruumiilta.

Tänään tosiaan lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna maastolenkki meni kohtalaisen hyvin. Kuolema ei ainakaan käynyt lähellä. Mitään maisemiahan ei ehtinyt katsoa siinä hevosen poukkoillessa sinne tänne, mutta tällä kertaa ei sentään kädet verellä ja kyynel silmässä tarvinnut ratsastaa. Miksi Roemerin kanssa sitten maastoillaan? Voin sanoa, että kukaan ei halua tietää, mitä tapahtuu, kun tämä ruutitynnyrin kaltainen pässinpää ei pääse säännöllisin väliajoin ilottelemaan hurjilla laukkaspurteilla maastoon. Roemer on muutenkin jo niin samperin hankala tapaus, että hengellähän siinä lähtisi leikkimään.