Hearkje fan Lycan

virtuaalihevonen | a SIM-game horse

KTK-II, VIR MVA Ch, FLA1

Photos provided by Friesenstal Reuselinkhof
Horse on them has no affiliation with the fictional information shown on this page!


VH13-040-0102

Nimi: Hearkje fan Lycan
Kutsumanimi: Hertta
Syntymäpäivä: 29.07.2009

Sukupuoli: tamma
Säkäkorkeus: 165 cm
Väri: musta
Rotu: friisiläishevonen

Painotus: kouluratsastus
Taso: vaativa B (valjakkoajo: vaativa)

Omistaja: Terhi VRL-01403

Sukupolvet: 1
Isä: Thomasje KTK-II, VIR MVA Ch, FLA2
Emä: Gatske KTK-II, VIR MVA Ch, FLA2


Palkinnot

KTK-II - 30.12.2013
18 + 17 + 18 + 17 = 70p.
VIR MVA Ch - 16.09.2014
FLA1 - 21.02.2020
10 + 20 + 25 = 55p.


Ominaisuuspisteet

Saavuttanut maksimitason
Kouluratsastus: taso 6, 2446.01p.
Kuuliaisuus ja luonne: 1125.15p.
Tahti ja irtonaisuus: 1320.86

Kilpailee myös valjakkoajossa (sijoitukset)


Sukutaulu

i. Thomasje
KTK-II, VIR MVA Ch, FLA2
e. Gatske
KTK-II, VIR MVA Ch, FLA2
ii. Riemkje
evm
ie. Soeske
evm
ei. Thije
evm
ee. Lemkje
evm

Jälkeläiset

28.05.2009 - ori - Khimaira III - KTK-I, VIR MVA Ch, FLA1
31.10.2018 - ori - Gemini van Khim - KTK-III
12.01.2014 - tamma - Kaycee fan Lycan - KTK-III
04.05.2019 - tamma - Liefke van Khim - KTK-II, FLA3


VVJ-sijoitukset, 3 kpl

3/31 - Vaativa - 22.02.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus
5/31 - Vaativa - 06.02.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus
5/31 - Vaativa - 31.01.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus


Valmennukset

26.07.2011 kouluratsastus © jaq

Kun saavuin paikalle, olitte jo Hertan kanssa kävelemässä kentällä. Käskin teidä siirtyä raviin ja tehdä hyvin taivutuksia sekä temponsäätelyitä. Hertta taipui hienosti ja oli hyvin kuuliainen. Lämmittelyiden jälkeen käskin teidän siirtyä koottuun laukkaan ja tehdä kokorataleikkaalla laukanvaihdot joka neljännellä askeleella. Vasempaan kierrokseen tamma meni todella hyvin, mutta oikealla oli pientä kankeutta ja epävarmuutta. Parin yrityksen jälkeen molemmat puolet kuitenkin sujuivat oikein loistavasti. Annoin teille luvan hetken hengähtää käynnissä, jonka jälkeen siirryimme tekemään puolipiruettia. Aluksi Hertta hieman sekoili askelissaan, mutta alkoi lopulta kuitenkin keskittymään ja teki piruetit hienosti. Tämän jälkeen käskin siirtymään vielä koottuun laukkaan ympyrälle ja lopulta raviin ja loppuverryttelyihin.

03.03.2010 kouluratsastus © Laura L.

Saapuessanne kentälle haukoin hetken happea, sillä hevonen oli luultavasti upein koskaan näkemäni! Kerättyäni itseni kehotin teitä veryttelemään kevyellä tuntumalla ensin käynnissä ja sitten ravissa molempiin suuntiin. Tarkoitus oli saada Hertta kuuntelemaan ja olemaan tarkkaavainen alusta alkaen, ja kyllä se toimikin. Jatkoimme valmennusta rennolla asetuksen hakemisella ja näin ollen siirryitte tekemään päätyihin pääty-ympyrät, harjoitusravissa. Hertan oma-aloitteinen temmon vaihtelu välillä riepotti tasaista istuntaasi, mutta korjasit sen itsenäisesti. Liian alas putoavista käsistäsi sain huomauttaa jatkuvasti.

Hertta alkoi olla kivasti kuulolla ja myötäsi mukavasti, se liikkui ikäisekseen hyvässä ryhdissä ja kantoi itsensä. Oli aika siirtyä helpohkoihin laukkaharjoituksiin, joissa oli yhä tarkoituksena saada asetus pysymään. Suurella keskiympyrällä oli tarkoitus ratsastaa harjoituslaukkaa, mutta pienen lapsen pilke häivähti Hertan silmissä ja niin sitä mentiin! Ensimmäinen laukannosto oli nimenomaan nosto joka lähti kauniisti kyllä takapäältä, turhan kovalla paineella ja tätä näytöstä seurasi pari mojovaa pukkia. Ilmeisesti varsin tottuneena keräsit hevosesi takaisin ruotuun ja komensin teidät ympyrällä ottamaan uudestaan. Kun Hertta selviytyi molempiin suuntiin kunnialla, myönnyin välikäynteihin. Hertta pärskähteli tyytyväisenä itseensä, eikä ryhti pudonnut pitkästä ohjasta huolimatta.

Loppuverkaksi mentiin sitten pohkeenväistöjä ravissa ja käynnissä. Ne näyttivät teille lastenleikiltä, enkä löytänyt mitään isoa moitittavaa. "Kädet!" taisi olla loppuajasta ainut huudahdus mitä päästin suustani.

Onnistunut valmennus, pientä showta lukuunottamatta. Mutta eikö se nuoruus olekin sellaista pientä leikkiä?


Päiväkirja

17.11.2019 © VRL-10878

Hertan entinen koulupenkki on huutanut hoosiannaa jo jonkin tovin eikä Hertta itsekään oikein enää tunnu vanhan satulan tuntumasta pitävän. Olemme jo monia satuloita sovitelleet. Tänään oli sitten taas jälleen kerran yksi sovituspäivä. Yleiseksi ongelmaksi Hertan kohdalla on ilmennyt se, ettemme ole oikein löytäneet riittävän kapeaa satulaa. Ensimmäiset satulakokeilut tälläkin kertaa levisivät ihan miten sattuu Hertan selässä. Satulaseppä mallasi ja mietiskeli jokaisen satulan välissä yllättävänkin kauan, ja saattoi hän siinä sivussa mainita samalla, että harvinaisen hankala satulapotilas oli tällä kertaa hänelle eksynyt.

Olimme hyppiä riemusta yhden satulan napsahtaessa selkään jo melko mallikkaasti. Toki se kaipaisi jotakin pientä fiksausta hevosen ja satulan väliin, jotta siitä tulisi täydellinen ja paine jakaantuisi oikein. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun lähdettiin testaamaan satulaa ihan tositoimissa. Hertalla vakituisesti kilpaileva ratsastaja oli testiukkeli ratsastuksen aikana. Hevoselle satula olisi vielä tosiaan pienillä muutoksilla istunut, mutta penkki oli aivan liian pieni ratsastajalle, joka istui lähes kokonaan satulan takakaarella eikä saanut jalkojaan millään asettumaan oikeisiin kohtiin. "Ei voi olla totta! Ei tästä tuu yhtään mitään", parruin itku ihan oikeasti melkein silmäkulmassa.

Olimme palanneet takaisin sovittelemaan uusia satuloita. Satulasepällä oli vielä kaksi villiä korttia takataskussaan. Hän toki mainitsi, että oli ne jättänyt viimeiseksi melko suolaisen hinnan takia. Minä melkein pyörryin hinnan kuullessani, mutta pakkohan se oli hyvä satula saada tai tästä hommasta ei tulisi yhtään mitään. Mitä kävikään? Sopivaksi satulaksi todettiin sitten se viimeinen testikappale, joka oikeasti sujahti Hertan selkään lähes täydellisesti. "Nyt täytyy vaan löytää hyvä huopa tähän alle. Itse suosittelisin tähän tilanteeseen ainakin arkikäyttöön enemmänkin sellaista muotoon ommeltua huopaa. Aika paksu saa itse asiassa olla niin sen jälkeen tää menee ku hanska käteen", seppä sanoi varmasti tyytyväisenä saatuaan varastonsa kalleimman satulan myytyä.

14.11.2019 © VRL-10878

Mitä olemme Hertan kanssa tällä viikolla tehneet? Maanantai, jota kaikki rakastaa, alkoi mukavasti sillä, että aamutuimaan ennen heinienjakoa talliin astuessani Hertta tuli minua vastaan vieraanvaraisesti ihan ovelle asti. Se oli siis tiirikoinut itsensä ulos karsinastaan, kun joku oli sen oven puolihuolimattomasti sulkenut. Tiistaina meillä oli vuorossa sitten jalkojen hoitoa, kun Hertta oli liukastunut tallipihalla riehuessaan. Tiistai-ilta meni siis sitten kyyneliä tihrustaessa, ja loppuviikkoa odotellessa, että miten käy jalkojen. No keskiviikkona Hertta oli taas vauhdissa eikä jaloissa tuntunut olevan mitään ongelmaa. Torstaina oli yllättävän rauhallinen päivä. Hertta ei tainnut kuin kerran kaataa harjapakkinsa kumoon ja räpeltää vetosolmun auki. Tosin tämä karkaamisyritys pysähtyi kun seinään nopean hoitajan toimesta. Huomenna on perjantai, ja talliväki alkaa olla jo aika täynnä Hertan kommelluksia. Tällaista tämä Hertan kanssa eläminen on. En tiedä mistä johtuu, mutta tamma on äärimmäisen tapaturma-altis ja sen mielestä meitä ihmisiä ei voi ikinä höynäyttää liikaa.


Jalostusorit | Siitostammat | Friisiläiskasvatus | Khimaira-linja | Hall of Fame | Etusivu

Khimaira Stud on virtuaalitalli! Päivitetty viimeksi 07/2020