✟ Jemima

KTK-III, Champion, FLA3

Photos provided by Friesenstal Reuselinkhof
Horse on them has no affiliation with the fictional information shown on this page!

---

VH13-040-0006

Nimi: Jemima
Kutsumanimi: Miina
Syntymäpäivä: 14.01.2010

Sukupuoli: tamma
Säkäkorkeus: 165 cm
Väri: musta
Rotu: friisiläishevonen

Painotus: kouluratsastusratsastus
Taso: helppo A (valjakkoajo: vaativa)

Omistaja: Terhi VRL-01403

Sukupolvet: 0
Isä: Tiede
Emä: Judick

---

Palkinnot

KTK-III - 15.02.2015
19 + 16 + 17 + 17 = 69p.
KTK-III - 21.05.2018
18 + 17 + 17 + 17 = 69p.
FLA3 - 13.11.2019
0 + 20 + 15 = 35p.
Champion - 26.08.2020

---

Ominaisuuspisteet

virtuaalihevoset.net/virtuaalihevoset/hevonen/VH13-040-0006/porrastetut

---

Sukutaulu

---

Jälkeläiset

18.07.2016 - ori - Tjester fan Lycan - KTK-II
18.12.2018 - ori - Hindrik van Khim - KTK-III
07.04.2010 - tamma - Jemin fan Lycan - KTK-III, Champion, FLA3
14.02.2020 - tamma - Carol v.d. Khim - KTK-II, Champion, FV2

---

Valmennukset

12.11.2019 kouluratsastus © VRL-10878

Miinalla oli ongelma. Huomasin sen heti alkukäynneistä lähtien. Tamma fuskasi kaikki kulmat ihan mennen tullen ellen sinne kulmaan menemistä ihan vaatimalla vaatinut. Kaikissa ympyrän muotoisissa ratsastusteissäkin hevonen suorastaan jyräsi sisäpohkeeni läpi ja kiri vauhtiaan. Tamma oli myös oma niskuroiva itsensä, mikä ei tietenkään auttanut asiaa ollenkaan. Otin tämän treenin aiheeksi siis kulmien ratsastamisen. Ihan sama, vaikka koko harjoitusaika menisi siihen. Minähän aioin saada tuon jääräpään taipumaan. Siirryin kävelemään uran sisäpuolelle eräänlaiselle neliölle. Oman mielikuvitusneliöni kulman lähestyessä kokosin hevosta hiukan ja pyrin saamaan sen astumaan ponnekkaamin alleen. Ensimmäiset toistot olivat ihan pelleilyä Miinan kekkuloidessa omiaan. Hiljalleen kun tamma alkoi huomaamaan, ettei se pääsisi pois tuosta tilanteesta, se alkoi toimia. Pian pelkkä istunnan tiivistäminen sai Miinan herkistymään ja valmistautumaan kulman läpiratsastukseen. Sisäohjaa sain viedä aika paljonkin käännöksen suuntaan, jotta Miina reagoi. Tehtyäni neliötä molempiin suuntiin useaan otteeseen, Miina alkoi taipua sisäpohkeeni ympärille koko ajan paremmin. Tein samaa hommaa myös täysin pysähtyneellä hevosella ennen kulman kääntämistä.

Otin mukaan ravityöskentelyä. Aluksi lähdin vain herättelemään Miinaa myös tässä vauhdikkaammassa askellajissa. Tein suuria pääty-ympyröitä, joita vaihtelin kahdeksikon lailla jonkin tovin. Sen jälkeen kävin myös pitkillä sivuilla tekemässä temponlisäyksiä. Tarkoituksenani oli saada Miina herkemmäksi pohkeelle. Miina jos olisi itse saanut päättää, olisi se formulan lailla kiihdyttänyt menemään ja viis veisannut minusta selässään. Tästä me siis myös vähän kinasteltiin, että kumpi päättää etenemistahdin. Koska Miina tuntui olevan niin räjähdysherkkä en kehdannut ottaa suunnittelemaani laukkapätkää mukaan. Jäin toiselle puolelle kenttää pyöriskelemään. Keskityin nimenomaan niiden kulmien ratsastamiseen. Sisäpohje oli tukena, muttei puristanut ja sisäohja johti liikettä. Ulkopohkeen kanssa huomasin, että tuli olla erittäin varovainen. Miinalla kun oli jo valmiiksi tapana kaatua sisäpohkeen ympärille, reagoi se vähänkään liian vahvaan ulkopohkeeseen juuri tällä tavalla. Muuten kulmat lähtivät rullaamaan aika hyvin.

Ravissa sain vihdoin ja viimein Miinaan oikeasti otetta. Se alkoi tuntua kulmissa juuri oikeanlaiselta. Se astui etujaloillaan hieman ristiin ja kokosi niin selvästi itseään, että se alkutunnin etupainoisuus alkoi kaikota taivaan tuuliin. Otin lopputunnista vielä koko kentän takaisin haltuun, ja nyt meidän meno oli jo niin paljon parempaa ainakin selästä tunnusteltuna. Miina ei lähtenyt kaahottamaan, malttoi kuunella, taipui kulmassa ilman jyräämistä ja jatkoi kulman jälkeenkin hyvässä tempossa. Olin erittäin tyytyväinen Miinaan, joka kyllä vähän loppuvaiheessa viskeli hieman päätään. Todennäköisesti se oli merkki siitä, että pian alkaisi tämä treeni olla tässä.