Rietje fan Lycan | virtuaalihevonen

✟ Rietje fan Lycan

virtuaalihevonen | fictional horse

KTK-III, Champion, FLA2

Photos provided by Friesenstal Reuselinkhof
Horse on them has no affiliation with the fictional information shown on this page!

VH13-040-0107

Nimi: Rietje fan Lycan
Kutsumanimi: Rietje
Syntymäpäivä: 09.04.2010

Sukupuoli: tamma
Säkäkorkeus: 162 cm
Väri: musta
Rotu: friisiläishevonen

Painotus: kouluratsastusratsastus
Taso: helppo A (valjakkoajo: vaativa)

Omistaja: Terhi VRL-01403

Sukupolvet: 1
Isä: Bartelmus KTK-II, VIR MVA Ch, FLA3
Emä: Magrietje KTK-II, VIR MVA Ch, FLA3

Palkinnot

KTK-III - 15.12.2015
15 + 16 + 15 + 15 = 61p.
FLA2 - 20.02.2020
10 + 20 + 15 = 45p.
Champion - 13.10.2021

Ominaisuuspisteet

virtuaalihevoset.net/virtuaalihevoset/hevonen/VH13-040-0107/porrastetut

Sukutaulu

i. Bartelmus KTK-II, VIR MVA Ch, FLA3		e. Magrietje KTK-II, VIR MVA Ch, FLA3
ii. Rokus evm	ie. Henriette evm	ei. Fedde evm	ee. Madelaine evm

Jälkeläiset

25.05.2019 - ori - Ljibbe van Khim - KTK-III, FLA3
14.06.2010 - tamma - Wierta fan Lycan - KTK-II, VIR MVA Ch, FLA1
16.09.2016 - tamma - Celetje van Khim - KTK-III

Päiväkirja

Kyllähän sitä kaikki osasi odottaa, että kun Rietjen kanssa lähdetään reissuun, ei sinä aikana voi kukaan ottaa rennosti. Tamma on varsinainen päällepäsmäri ja radikaalit mielipiteet asioihin omaava otus, jolta löytyy kunnioitusta vain yhtä tai maksimissaan kahta ihmistä kohtaan. Tänään oli siis tarkoitus lähteä, onneksi vain yhden päivän kestävälle, kisareissulle. Matka kisapaikalle oli lyhyt ja normaalien hevosten kanssa ihan peace of cake. Nyt meillä oli kuitenkin kyseessä Rietje, joka on kaikkea muuta kuin normaali, minkä vuoksi olimme varautuneet muun muassa suurella määrällä ruokaa ja juomaa sekä pitkää pinnaa. Tämän lisäksi otimme mukaan tasapainoisemman hevoskaverin, joka voisi yrittää valaa Rietjeen vähän rauhallisempaa energiaa. Usein se jää vain haaveeksi, joten suuria odotuksia tätä kohtaan ei ollut.

Matkustuspäivä alkoi aikaisin kukonlaulun aikaan ihan siitä syystä, että Rietjen kanssa joutui ottamaan ainakin sata pysähdystä ensimmäisen 30 kilometrin aikana. Tammalla kesti aina sama aika tottua trailerissa olemiseen, vaikka se on herranen aika tehnyt sen miljoonaan kertaan. No sama kaava toistui tälläkin kertaa eli ehdimme aina ajaa sellaiset kymmenisen tai viisitoista kilometriä, kunnes se jäätävä pauke alkoi. Rehellisesti sanottuna se kuulosti siltä, että tamma tulee seinien läpi alta aikayksikön. Siinä vaiheessa meillä on jo hälyttävä paniikkitilanne löytää sopiva pysähdyspaikka. Yleensä osaamme ennakoida, ja jo hyvissä ajoin pysähtyä, mutta tällä kertaa Rietje oli ovelampi.

Itse kisapaikalle olimme päässeet hyvissä ajoin, vaikka pysähdyksiä oli matkan varrella tullut ja Rietje oli jouduttu ottamaan aina pihalle pysähdyksen aikana. Tamma oli kuin hurjistunut vesiletku, joka poukkoilee holtittomasti sinne tänne ja kaikki, jotka sitä yrittävät kiinni ottaa kastuvat läpimäriksi. Onneksi hevonen rauhoittui melko nopeasti. Sen piti vaan aina päästä pienelle happihyppelylle tasaisin väliajoin, ei kai siinä muuta. Kun me tosiaan siellä kisa-alueella olimme, kiiruhdimme kamppeidemme kanssa siihen hiljaiseen nurkkakarsinaan. Linnoittauduimme sinne, eikä kilpatiimillä ollut aikomustakaan liikkua sieltä mihinkään ennen kuin oli aivan pakko. Ainoastaan niin sanottuna lähetti, jonka homma oli toimia aikataulujen ynnä muiden järjestelyasioiden seuraajana, liikkui muualla kuin nurkkakarsinan läheisyydessä. Rietje rauhoittui heti päästyään omaan rauhaansa. Kaveriheppa sijoitettiin viereiseen karsinaan, heinää tarjottiin määrällisesti oikein mukavasti ja tilanne vaikutti yllättävän seesteiseltä, joten kaikki taisi olla kohtuullisen hyvin vielä tähän aikaan. Seuraava luku tälle tarinalle alkaisi sitten saatesanoilla "Olipa kerran hullu hevonen ja sen ihmiset".